(Summary: Came across a most poetic quotation from Hugo’s letter to Alphonse de Lamartine, translated to Finnish by V. A. Koskenniemi. The English version I found is less striking.)

V. A. Koskenniemi esipuheessaan Hugon romaaniin Kurjat vuonna 1927:

Mitä Victor Hugo on Kurjissa tahtonut omalta osaltaan sanoa, se käy parhaiten ilmi hänen vastauksestaan Lamartine’ille, joka teoksen ilmestyttyä arvosteli siinä esiintyvän yhteiskunnallisen ajattelun radikaalisuutta. Tähän tapaan selittää Hugo mm. kantaansa: “Yhteiskunta, jossa niin suuri kurjuus on mahdollinen ja joka ei kykene hävittämään sotaa maailmasta, on minun silmissäni kulttuurin alimmilla asteilla oleva yhteiskunta. Minä pyrin yhteiskuntaan ilman kuningasta enkä tahdo tietää mistään inhimillisyyden rajoista. En tahdo lakkauttaa omistusta, mutta tahdon osaltani vaikuttaa siihen, että jokaisella olisi jotakin. Kiroan orjuuden, karkoitan kurjuuden, missä voin, valistan, missä tapaan tietämättömiä, tuon sairaille huojennusta, valaisen yön pimeyttä, vihaan vihaa. Teokseni ‘Kurjat’ olen rakentanut veljeyden perustalle ja päämäärä, mihin se pyrkii, on koko maailman edistys.”

Oletan että kirjeen katkelman käänsi Koskenniemi itse. Hugo vuorostaan oli mitä ilmeisimmin romanttinen optimisti, mutta inspiroiva sellainen?

Koskenniemen alkulause kirjasta:

Victor Hugo.
Kurjat
suom. Reino Rauanheimo (1945).
WSOY 2013
ISBN 978-951-0-39697-1

Lainasin kirjan kirjastosta aikomuksenani lukea se, mutta Rauanheimon suomennos on lyhennetty; harkitsen vielä kehtaanko aloittaa leikellyn suomenneksen, mutta ainakin Koskenniemien esipuhe / essee oli mielenkiintoinen.